Ilmastonmuutos askarruttaa kaikkia, ja hyvä niin. Asia on viimein tunnistettu ja tunnustettu, kansainvälisestikin. Ensi askeleita ekokatastrofin torjumiseksi otetaan nyt, viimeinkin.
Uuden teknologian rinnalla puhutaan (hiljaa) myös säästämisestä, pääasiassa vapaaehtoisuuden pohjalta. Omasta puolestani olen vakuuttunut, ettei vapaaehtoisuus riitä. Jos naapuri ei sammuta ylimääräisiä lamppuja, sitä ei tee myöskään seuraavan solun asukki, ellei jokin heitä molempia siihen pakota.
Julma totuus on, että mukavuudenhaluinen, tapoihinsa ja länsimaiseen kulutustasoon tottunut ihminen ei luovu autoistaan, kodin viihde-elektroniikastaan, ulkomaanlennoistaan, sähkösaunastaan tai huonelämpötilastaan ilman lainsäädännöllisiä toimia - ts. ankaraa verotusta ja säännöstelyä. Tämä epämiellyttävä, mutta lopulta välttämätön tie on viime kädessä ainoa mahdollinen, vaikka se tuskin kelpaa jatkuvalle talouskasvulle sielunsa myyneelle maailmalle kuin vasta viime tipassa, kuilun reunalla, jos silloinkaan.
Kuinka rajuihin keinoihin olisit valmis turvautumaan katastrofin torjumiseksi? Oletko valmis henkilökohtaisiin uhrauksiin - oletko ajatellut kulkea Arkadianmäki - Tampere -välin autolla, junalla vai polkupyörällä? |
ILMASTONMUUTOKSEN TORJUNNASTA